Frases de necesidad – Täytyy Pitää
Frases de necesidad
(This is the old translated version of this page, check out the English page for more complete information.)
1. Uso de frases de necesidad
Cuando quieres decir que tienes que hacer o debes hacer algo, en finés tienes que utilizar una construcción de la oración especial. Para ello tienes la posibilidad de usar tres verbos diferentes: täytyä, pitää y olla pakko. Todos estos verbos expresan necesidad. Olla pakko es la necesidad más fuerte, pitää la más débil.
| Ejemplos: |
| Minun täytyy lähteä. |
| = Tengo que irme. |
| Täytyykö sinun jo lähteä? |
| = ¿Ya tienes que irte? |
| Opiskelijan täytyy lukea paljon. |
| = El estudiante tiene que leer mucho. |
La diferencia con el verbo “tarvita” (necesitar) es simple: si tú necesitas una cosa (un sustantivo), puedes decir “Minä tarvitsen”. Cuando necesitas hacer algo, no puedes usar tarvita, en vez de ello necesitas esta construcción de la oración
2. Formación
2.1 Positivo
Genitivo + täytyy + infinitivo
Genitivo + pitää + infinitivo
Genitivo + on pakko + infinitivo
| Finés | Español |
| Minun täytyy jäädä tänään ylitöihin. | Yo tengo que quedarme hoy horas extras. |
| Sinun täytyy lukea monta paperia. | Tú tienes que leer muchos papeles. |
| Hänen täytyy lähteä työmatkalle Kiinaan. | Ella tiene que irse de viaje de trabajo a China. |
| Meidän täytyy tehdä lumitöitä pihassa. | Nosotros tenemos que retirar la nieve en el patio. |
| Teidän täytyy muistaa soittaa. | Tú tienes que acordarte de llamar. |
| Heidän täytyy ostaa silmälasit | Ellos tienen que comprarse gafas. |
| Anjan täytyy tulla mukaan. | Anja tiene que acompañar. |
El objeto en la oración puede estar tanto en nominativo como en partitivo.
El objeto está en partitivo cuando no es contable. El objeto está en nominativo en cualquier otro caso.
| Finés | Explicación |
| Minun täytyy saada kahvia. | Kahvia porque no puedes contar café. |
| Meidän täytyy ostaa maitoa. | Maitoa porque no puedes contar leche. |
| Minun on pakko ostaa televisio. | Una televisión es contable. |
| Hänen täytyy varata liput. | Los tickets son contables. |
2.2 Negativo
Genitivo + ei tarvitse + infinitivo
| Finés | Español |
| Minun ei tarvitse jäädä tänään ylitöihin. | Yo no tengo que permanecer horas extras hoy. |
| Sinun ei tarvitse lukea monta paperia. | Tú no necesitas leer muchos papeles. |
| Hänen ei tarvitse lähteä työmatkalle Kiinaan. | Ella no tiene que irse de viaje de trabajo a China. |
| Meidän ei tarvitse tehdä lumitöitä pihassa. | Nosotros no tenemos que retirar la nieve del patio. |
| Teidän ei tarvitse muistaa soittaa. | Tú no tienes que acordarte de llamar. |
| Heidän ei tarvitse ostaa silmälasit | Ellos no necesitan comprar gafas. |
| Anjan ei tarvitse tulla mukaan. | Anja no tiene que acompañar. |
El objeto en las oraciones negativas siempre tiene que estar en partitivo.
| Finés | Español |
| Eikö minun tarvitse varata lippua? | ¿No tengo que reservar los tickets?. |
| Teidän ei tarvitse muistaa jokaista sanaa. | Vosotros no necesitáis recordar todas las palabras. |
| Sinun ei tarvitse ostaa televisiota. | Tú no necesitas comprar una televisión. |
| Marjan ei tarvitse syödä lääkettä. | Marja no tiene que tomar la medicina. |
3. Ejemplos
– Miksi sinä et syö?
– Minun täytyy laihtua
– Miksi, ethän sinä ole lihava
– Kyllä minulla on liikaa painoa
– Höpsis. Minusta sinun ei tarvitse laihtua yhtään. Minusta sinä olet hoikka, melkein liian laiha.
– No, en ole
– Kuten haluat, mutta tämä pasta on tosi hyvää.
– Hei, tämä hana vuotaa
– Joo, siihen täytyy vaihtaa tiiviste. Pitää kai soittaa huoltomiehelle.
– Soitatko sinä?
– En ehdi nyt. Minun täytyy ehtiä bussiin.
– No, minun kai pitää sitten soittaa. Mikä sen huoltomiehen puhelinnumero on?
– En minä muista. Sinun täytyy katsoa se luettelosta
4. Lenguaje Hablado
En el lenguaje hablado hay varias variaciones cuando se trata del verbo de la oración. En vez de “minun täytyy” es posible decir “mun täytyy” o “mun tarttee“.
“Minun ei tarvitse” podría también ser “mun ei tarvitse“, “mun ei tarvii“, “mun ei tarvi” o “mun ei tartte” dependiendo del dialecto de la persona que hable.
