Että-Participle – Referatiivirakenne
The että-participle can be called by many names:
- Että-partisiippi (että-participle)
- Referatiivirakenne (reference construction)
- Referatiivinen lauseenvastike (reference substitute construction)
- What are Participles?
- What is the Reference Construction?
- The Reference Structure – Tenses
- When the tense in both sentences is the same
- When the tense in both sentences is different
- The Reference Structure – Subjects
- When the subject in both sentences is the same
- When the subject in both sentences is different
- The Reference Structure – Passive Sentences
- Verbs in the Reference Structure
1. What are Participles?
A participle is a specific form of the verb. We can turn verbs into an adjective or noun using a participle. In addition, we can use them to replace a subordinate clause, which makes the sentence more compact.
Finnish has a bunch of participles:
- Overview of all the participles
- Active Present Participle (VA-partisiippi)
- Passive Present Participle (TAVA-partisiippi)
- Active Past Participle (NUT-participle)
- Passive Past Participle (TU-participle)
- Agent Participle (MA-participle)
All these participles can be used in a multitude of different ways. In this article, we will be looking at how participles can replace an että-sentence (e.g. Tiedän, että hän on se oikea minulle). The että-participle is very common in Finnish.
2. What is the Reference Construction?
When you replace an että-clause with a participle, we call this new phrase a “reference construction” (referatiivirakenne). You can make reference constructions which contain several different participles.
The reference construction contains the following elements:
- A participle (e.g. the VA-participle ymmärtävä, or the NUT-participle ymmärtänyt)
- Either a possessive pronoun (e.g. minun, sinun) OR a possessive suffix (-ni, -si)
- The genitive case ending when you use a possessive pronoun (e.g. ymmärtävän, ymmärtäneen)
Overview:
| Että-sentences | Participle sentences | See section |
|---|---|---|
| Minä uskon, että sinä ymmärrät. | Minä uskon sinun ymmärtävän. | Section 3.1 |
| Minä uskoin, että sinä ymmärsit. | Minä uskoin sinun ymmärtävän. | Section 3.1 |
| Minä uskon, että sinä ymmärsit. | Minä uskon sinun ymmärtäneen. | Section 3.2 |
| Minä uskoin, että sinä olit ymmärtänyt. | Minä uskoin sinun ymmärtäneen. | Section 3.2 |
| Minä uskon, että minä ymmärrän. | Minä uskon ymmärtäväni. | Section 4.1 |
| Minä uskoin, että minä ymmärsin. | Minä uskoin ymmärtäneeni. | Section 4.1 |
Note that you can’t use the reference construction is your että-sentence is negative! For example, “Minä luulen, että sinä et ymmärrä” can never have the että-sentence replaced. You will always use the että-sentence in this case. In contrast, the first part of the clause can be negative: “Minä en usko, että sinä ymmärrät” can be turned into “Minä en usko sinun ymmärtävän“.
3. The Reference Construction – Tenses
The actions of the main sentence and the että-sentence can be happening at the same time, or one after the other. This will have an influence on the participle used to replace the että-sentence.
3.1. When the tense in both sentences is the same
When both the main sentence and the että-sentence happen at the same time, you will use the VA-participle (the active present participle). This happens when both the sentences are in the present tense (minä luulen, että hän on myöhässä) or that both the sentences are in the past tense (minä luulin, että hän oli myöhässä).
In the following table, I’m only listing sentences where the subject of both sentences is a different person. This is important to note for reasons I will explain in section 3.
| Että-sentences with same tense | Present participle |
|---|---|
| Minä luulen, että sinä olet taas myöhässä. | Minä luulen sinun olevan taas myöhässä. |
| Minä luulin, että sinä olit taas myöhässä. | Minä luulin sinun olevan taas myöhässä. |
| Sinä luulet, että minä olen taas myöhässä. | Sinä luulet minun olevan taas myöhässä. |
| Sinä luulit, että minä olin taas myöhässä. | Sinä luulit minun olevan taas myöhässä. |
| Minä luulen, että he ovat taas myöhässä. | Minä luulen heidän olevan taas myöhässä. |
| Minä luulin, että he olivat taas myöhässä. | Minä luulin heidän olevan taas myöhässä. |
3.2. When the tense in both sentences is different
When the act of the main sentence happens later than the että-sentence, you will use the NUT-participle (the active past participle). The most prototypical sentences will have the present tense in the main clause and the past tense in the että-sentence.
Often only the context will show that one happens later. For example, when both actions are conjugated in the past tense, it can be hard to see straight up whether they both happened at the same point of time in the past, or if one of them happened even further in the past.
In the following examples, the että-sentence happened earlier than the main sentence.
| Että-sentences with different tense | Past participle |
|---|---|
| Minä tiedän, että sinä olit kotona silloin. | Minä tiedän sinun olleen kotona silloin. |
| Minä tiesin, että sinä olit ollut kotona silloin. | Minä tiesin sinun olleen kotona silloin. |
| Sinä tiedät, että minä olin kotona silloin. | Sinä tiedät minun olleen kotona silloin. |
| Sinä tiesit, että minä olin ollut kotona silloin. | Sinä tiesit minun olleen kotona silloin. |
| Minä tiedän, että me olimme kotona silloin. | Minä tiedän meidän olleen kotona silloin. |
| Minä tiesin, että me olimme olleet kotona silloin. | Minä tiesin meidän olleen kotona silloin. |
4. The Reference Structure – Subjects
Above, we looked at sentences where the tense of sentences is different. In addition to the tense, you will also have to pay attention to the subject of both sentences. The reference construction used will be different based on the subjects.
The subject of both sentences can be the same person (e.g. Minä sanoin, että minä tulen). They can also be two different people (e.g. Hän sanoi, että minä tulen). We use a different participle depending on whether the subjects are the same or not.
4.1. When the subject in both sentences is the same
When you have the same subject in both your main sentence and your subordinate clause (which I call an “että-sentence”), you will need to use a possessive suffix (e.g. -ni, -si) at the end of your participle.
Same tense examples: “I think I forget everything.”
| Että-sentences with same subject | Referatiivirakenne |
|---|---|
| Minä luulen, että minä unohdan kaiken. | Minä luulen unohtavani kaiken. |
| Sinä luulet, että sinä unohdat kaiken. | Sinä luulet unohtavasi kaiken. |
| Hän luulee, että hän unohtaa kaiken. | Hän luulee unohtavansa kaiken. |
| Me luulemme, että me unohdamme kaiken. | Me luulemme unohtavamme kaiken. |
| Te luulette, että te unohdatte kaiken. | Te luulette unohtavanne kaiken. |
| He luulevat, että he unohtavat kaiken. | He luulevat unohtavansa kaiken. |
Different tense examples: “I think I forgot the book.”
| Että-sentences with same subject | Referatiivirakenne |
|---|---|
| Minä luulen, että minä unohdin kirjan. | Minä luulen unohtaneeni kirjan. |
| Sinä luulet, että sinä unohdit kirjan. | Sinä luulet unohtaneesi kirjan. |
| Hän luulee, että hän unohti kirjan. | Hän luulee unohtaneensa kirjan. |
| Me luulemme, että me unohdimme kirjan. | Me luulemme unohtaneemme kirjan. |
| Te luulette, että te unohditte kirjan. | Te luulette unohtaneenne kirjan. |
| He luulevat, että he unohtivat kirjan. | He luulevat unohtaneensa kirjan. |
| Antti luulee, että hän unohti kirjan. |
Antti luulee unohtaneensa kirjan. |
4.2. When the subject in both sentences is different
Sometimes your main sentence (e.g. hän tietää–) and your subordinate clause (e.g. –että minä rakastan häntä) each have a different subject. In the example sentence I just mentioned, the main sentence has “hän” as the subject, while the subordinate clause has “minä” as a subject.
In those cases, you will not use a possessive suffix. Instead, you will use the genitive for the subject of the että-sentence and put the verb in the participle‘s genitive form (osaa-va-n, tietä-nee-n).
Same tense examples: “I think he forgets everything.”
| Että-sentences with different subject | Referatiivirakenne |
|---|---|
| Minä luulen, että hän unohtaa kaiken. | Minä luulen hänen unohtavan kaiken. |
| Sinä luulet, että hän unohtaa kaiken. | Sinä luulet hänen unohtavan kaiken. |
| Hän luulee, että minä unohdan kaiken. | Hän luulee minun unohtavan kaiken. |
| Me luulemme, että sinä unohdat kaiken. | Me luulemme sinun unohtavan kaiken. |
| Te luulette, että minä unohdan kaiken. | Te luulette minun unohtavan kaiken. |
| He luulevat, että me unohdamme kaiken. | He luulevat meidän unohtavan kaiken. |
| Minä luulen, että Ari unohtaa kaiken. | Minä luulen Arin unohtavan kaiken. |
| Ari luulen, että pojat unohtavat kaiken. |
Ari luulee poikien unohtavan kaiken. |
Different tense examples: “I think he forgot the book.”
| Että-sentences with different subject | Referatiivirakenne |
|---|---|
| Minä luulen, että hän unohti kirjan. | Minä luulen hänen unohtaneen kirjan. |
| Sinä luulet, että hän unohti kirjan. | Sinä luulet hänen unohtaneen kirjan. |
| Hän luulee, että minä unohdin kirjan. | Hän luulee minun unohtaneen kirjan. |
| Me luulemme, että sinä unohdit kirjan. | Me luulemme sinun unohtaneen kirjan. |
| Te luulette, että minä unohdin kirjan. | Te luulette minun unohtaneen kirjan. |
| He luulevat, että me unohdimme kirjan. | He luulevat meidän unohtaneen kirjan. |
| Minä luulen, että Ari unohti kirjan. | Minä luulen Arin unohtaneen kirjan. |
| Ari luulen, että pojat unohtivat kirjan. |
Ari luulee poikien unohtaneen kirjan. |
5. The Reference Construction – Passive Sentences
While it is possible to use the reference construction with passive sentences, it’s really rare and used solely in official written sources. You won’t be required to produce sentences like this actively. However, understanding them will help you when reading.
For passive sentences, the main sentence can either have an active verb (e.g. Minä luulen, että saadaan hernekeittoa torstaina) or a passive verb (e.g. Torstaina luullaan, että saadaan hernekeittoa). The että-sentence will have a passive verb form.
As you can see below, the passive doesn’t use any possessive suffixes. You can find two participles in passive sentences: the present passive participle (TAVA-participle) and the past passive participle (TU-participle). These participles will be inflected in the genitive case.
| Että-sentence | Referatiivirakenne |
|---|---|
| Luulen, että merestä saadaan paljon kalaa. | Luulen merestä saatavan paljon kalaa. |
| Katsotaan, että riskit voidaan ottaa | Riskit katsotaan voitavan ottaa. |
| Luulin, että tästä puhuttiin eilen. | Luulin tästä puhutun eilen. |
| Suomessa tiedetään, että jääkiekkoa pelattiin jo 1800-luvulla. | Suomessa tiedetään jääkiekkoa pelatun jo 1800-luvulla. |
| Britit epäilevät, että Dianaa kohdeltiin huonosti. | Britit epäilevät Dianaa kohdellun huonosti. |
6. Verbs in the Reference Structure
In the examples of this article, I’ve mostly been using the verb luulla (to think). This is not the only verb you could use. Below, you can find the most common verbs to appear in the reference structure. These are verbs that generally get followed by “että“: for example, tiedän että (I knew that…); muistan että (I remember that…); and kuulen että (I hear that…). In these sentences, Anni and hän are not the same person.
| Finnish | English |
|---|---|
| Anni luulee hänen olevan kotona. | Anni thinks he’s at home. |
| Anni tietää hänen olevan kotona. | Anni knows he’s at home |
| Anni muistaa hänen olevan kotona. | Anni remembers that he’s at home. |
| Anni kertoo hänen olevan kotona. | Anni tells that he’s at home. |
| Anni sanoi hänen olevan kotona. | Anni said that he’s at home. |
| Anni kuuli hänen olevan kotona. | Anni heard that he was at home. |
| Anni näki hänen olevan kotona. | Anni saw that he was at home. |
| Anni huomasi hänen olevan kotona. | Anni noticed that he was at home. |
| Anni uskoi hänen olevan kotona. | Anni believed that he was at home. |
| Anni väitti hänen olevan kotona. | Anni claimed that he was at home. |
| Anni lupasi hänen olevan kotona. | Anni promised that he was at home. |
| Anni epäili hänen olevan kotona. | Anni suspected that he was at home. |
| Anni arveli hänen olevan kotona. | Anni guessed that he was at home. |
| Anni huomautti hänen olevan kotona. | Anni pointed out that he was at home. |
| Anni muisteli hänen olevan kotona. | Anni recalled him being at home. |
That’s all for this article on the reference construction ie. referatiivirakenne. Hopefully the examples in this article helped you understand how this substitute construction for että-sentences works!
Hi
Shouldn’t the colors on the 5.th point (reference construction) examples sentences > tava as green and n red
(As with the 2 other examples(With TU))
Yeah, the colors for those few didn’t make sense. This has been a tricky article to color code because of the different elements throughout the page. I decided to add some purple to hopefully make things easier to understand. Thanks! 🙂
Hello, Inge!
I wanted to ask you about the part about different tenses. As I can see, both sentences are technically in the same tense, with only implications that they happened with some time apart in between them. I want to ask especially about sentences where both parts are in imperfect: why isn’t past perfect used to signify that once action happened further away in the past than another past action? Is the assumption of one action being further away in the past purely up to the person then?
Hei Max!
While thinking this over, I decided to change the examples sentences in that section to ones that indeed make use of the imperfect + past perfect. It’s easier to understand them like that. You were right though! In the sentences with two imperfects, we’re mostly relying on the context to tell us that they happened with some time apart in between them.
The new sentences are all variations on “Minä tiedän, että olin kotona silloin.” In these, the past perfect does work very well.
The original “Minä luulin, että minä olin taas myöhässä” type sentences don’t work well with the past perfect. I think this is mostly due to the verb luulla which, in combination with the past perfect, gives the impression that this is “hearsay”: I wasn’t there myself to notice that I was late. That’s just too weird of a situation, so “olin ollut” doesn’t sound right.
Thank you for your comment! I think you just helped make the article a little bit easier to understand for others!
Hi! For passive sentences, how do I know if I should use TAVA-participle or TU-participle? Does it depend only on the tense of main verb, instead of that of both main verb and että-clause verb like active sentences?
For passive sentences, the tense of the verb in the että-sentence will determine which passive you use. So:
I’m struggling somewhat to understand the syntactical logic in the sentences “He luulevat meiden unohtavan kaiken.”, “Ari luulee poikien unohtaneen kirjan.”, i.e. the ones with a plural subject in the subordiate clause. Have these cases historically always been constructed with the participle in the genetive singular?
Or in other words: Would it be an error (or an archaism?) to say “He luulevat meidän unohtavien kaiken.”, “Ari lulee poikien unohtaneiden kirjan”?
Interesting question! I haven’t been able to find any support that the plural genitive might have been used in this construction. Note that asking if these sentences have been historically used in a different way doesn’t give us a lot of information: this construction is used in written Finnish, which is why we don’t have the typical variation that might have happened in different dialects.
Thank you! I may have reasoned too much from the Indoeuropean perspective (Latin ablativus absolutus/ancient Greek genetivus absolutus/Sanskrit gen./loc. absolutus), where participle & subject of the construction have the same number).